maanantai 16. syyskuuta 2019

Rami Rasvanäppi - autokirjojen ykkönen?

Jukka Jokinen: Rami Rasvanäpin autoklassikot: Rami autokuumeessa. Kustannus-Mäkelä, 2019.


Autoista kertovilla kuvakirjoilla on kysyntää eikä niitä vallan paljon ilmesty, ei ainakaan kotimaisia. Siispä iloiten tartun uuteen autokirjaan ja toivon, että kirjan yläotsikko lupaa meille sarjan Rami Rasvanäpistä.

Rami on huoltoasemayrittäjä, joka pyörittää pientä huoltoasemaa vilkkaan tien varrella. Huoltoasema on nimensä mukaan kunnon vanhanaikainen paikka, mistä saa paitsi polttoainetta, myös varaosia, korjaus- ja hinauspalvelua sekä tietysti myös kahvilapalveluja.

Varaosia löytyy joka lähtöön, tarvitsetpa "Anglian katkojan kärkiä, Valiantin kallistetun kuutosmoottorin öljynsuodatinta tai Solifer Thermonat -mopon sytytystulppaa".

Huoltoasemalla on käytössä vanha, jo parhaat päivänsä nähnyt hinausauto nimeltään Hoplaa. Kevään tullen Ramille käy kuten monelle muullekin autoilijaille: hirvittävä autokuume iskee. Rami alkaa tosissaan miettiä erilaisia autoja ja niiden hyviä ominaisuuksia. On lava- ja pakettiautoja, avoautoja, loistoautoja, kilpa-autoja, maastoautoja jne. Onpa myös "metsäautoja", noita ihmisten hylkäämiä autoja metsien kätköissä.


Vaikka itse en niinkään ole kiinnostunut autoista, olen työssäni kirjastossa ja myös kotona nähnyt "autohulluutta". Televisiosta tulee monta auto-ohjelmaa, jossa kunnostetaan vanhoja autoja ja näitä ohjelmia sitten katsotaan uusintoinakin, ainakin meillä. Ja lisää autoja löytyy youtubin kätköistä ja erilaisilta autosivuilta.

Siispä sanon tervetuloa tälle Rami Rasvanäpille ja toivon monia ilahtuneita luku- ja katseluhetkiä. Kirjan kuvitus on ihanan 60-lukulaista, joka miellyttää minua. Tekstiä ei kirjassa ole paljon, joten uskon, että pienempikin lapsi jaksaa tämän kuunnella. Pääasia kirjassa on autojen kuvat ja nimet eli oppikirja meille, joille automerkit eivät ole tuttuja. Jospa tämä kirja saa myös autohullut isät tarttumaan kuvakirjaan yhdessä lapsen kanssa.

tiistai 27. elokuuta 2019

Mahtavan Millin mahtava seikkailu

Mahtava Milli, kirj. ja kuv. Melissa Castrillon, suom. Raija Rintamäki. Kustantanut Mäkelä 2019.


Englantilaisen, palkitun kuvittajan Melissa Castrillonin kirja Mahtava Milli vie lukijan hurjaan, värikkääseen seikkailuun, jossa Milli joutuu tekemään melkein ylivoimaisia urotekoja.
Milli ja hänen neljä pientä mutta mahtavaa tätiään ovat pienen pieniä ja asuvat pikkuriikkisessä talossa puutarhan perällä. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa tädit kertovat huimista seikkailuistaan ja uroteoistaan. Yhtenä iltana Milli ei saa unta, sillä häntä harmittaa se, että hän on niin pieni ettei  pääse koskaan tekemään urotöitä.




Mutta juuri silloin paikalle lentää pöllö ja nappaa Millin mukaansa. Pöllö vie Millin puutarhaan ja pyytää Milliä pelastamaan eläimet pulasta. Puutarhassa nimittäin liikkuu hurja hirviö, joka on saanut monenlaista pahaa aikaan. Koko yö Millillä menee selvitellessään hirviön aiheuttamia sotkuja. Niitä riittää: kanin poikaset pitää etsiä, hiiren häntä on mennyt solmuun, koppakuoriainen on kaatunut selälleen jne. Milliä alkaa jo suututtaa mokomakin hirviö, mutta mitä nyt? Apua, paikalle hiipii hurja hirviö! Mitä kummaa, sehän onkin kissa.

Eihän kissassa muuten mitään pelättävää ja vaaraa olisi, mutta kun Milli on tosiaan ihan pieni, hiiren kokoinen. Pienen takaa-ajon jälkeen Milli onneksi kuitenkin löytää keinon, kuinka kissa kesytetään. Ja niin Milli saa illalla kertoa tädeilleen oman mahtitarinansa.

Mukava seikkailu - pienikin voi olla rohkea, jos vain antautuu mukaan! Kirjan kuvitus on todellakin täynnä värejä : vihreää, oranssia, lilaa, pinkkiä - niin kuin kuuluukin olla värikkäässä puutarhassa. Kustannus Mäkelä tuo meille lastenkirjojen lukijoille ja ystäville monta hienoa käännöskuvakirjaa vuosittain. Pienen moitteen voisin antaa siitä, että liian paljon ilmestyy runokuvakirjoja. Niillä tietysti on paikkansa, mutta enemmän arvostan tämän Millin tapaisia seikkailukirjoja, joista riittää iloa usemmaksi lukukerraksi. Runsas kuvitus tarjoaa myös paljon iloa lapsen silmille.

maanantai 26. elokuuta 2019

Alma ja mörköpelko

Satu Kettunen: Mörköjuhlat. Tammi 2019.

Alman perhe on juuri muuttanut uuteen kotiin. Ystävät jäävät vanhaan paikkaan ja Almasta uusi koti tuntuu oudolta, "talo narahteli ja murisi" eikä naapureitakaan ole lähellä. Pahinta kuitenkin on se, että Almasta tuntuu, että joku katselee ja seuraa häntä. Talossa on siis ihan varmasti mörköjä!
Alma on ihan varma, että joku seuraa häntä



 Äiti neuvoo Almaa tömistämään jalkoja ja karjaisemaan, jos tulee pelottava paikka. Isä taas antaa Alman käteen näkymättömiä taikakiviä. Kun taikakivillä heittää mörköjä, ne poksahtavat ja haihtuvat savuna ilmaan. Mutta eivät nämä konstit auta!
Alma kuitenkin keksii keinon: hän järjestää möröille juhlat. Hän suunnittelee juhlamenuun, ohjelman, soittolistan ja kutsut ja tietenkin juhlavaatteet. Miten juhlat onnistuvat? Saako Alma möröistä uusia ystäviä?

Tämä kirja on toinen Satu Kettusen kuvakirja. Värikäs, paljon yksityiskohtia sisältävä kuvitus on toteutettu kollaasitekniikalla. Teksti  on mukavaa luettavaa, ääneenkin ja kekseliäästi selvitetään Alman mörköpelko.

Alman uudessa kodissa liikkuu hurjia mörköjä

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Milloin viimeksi lähetit postikortin?

Kiva, että vielä sentään edes kirjoissa kerrotaan, miten voidaan pitää yhteyttä ystäviin lähettämällä "etanapostissa" postikortti tai jopa kirje! Anna Härmälä on tehnyt kuvakirjan Postikortteja Mummi Muuttolinnulta (suomentanut Heli Ikäheimo, kustantanut S&S 2019).



Tässä on Piin kotimetsä, monenlaisia asukkaita ja tuttuja puuhia
Pii on juuri kuoriutumassa kotimännyn osalla olevassa pesässä
 Kirjan päähenkilö on pikkulintu Pii Sulka, joka asuu männyn oksalla kotimetsässä.
Piin mummi on muuttolintu ja hän lähettää postikortteja muuttomatkaltaan. Kirja onkin tehty lähes kokonaan postikorttimaisesti: ensin näemme maisemakuvan matkakohteesta ja kääntöpuolella on mummin tervehdys. Kortteja tulee ympäri maailmaa ja matkoilla sattuu ja tapahtuu, niin, että lopulta mummista tuntuu jo hyvältä jäädä eläkkeelle ja palata kotiin. Kuvista voi lapsen kanssa arvuutella, missä maassa mummi on. Samalla kyllä lietsotaan lukijan ja myös Piin mieleen matkakuumetta. Viimeinen kortti onkin Piin lähettämä. Hän on lentänyt New Yorkiin koillistuulen mukana.  Kirjan viimeisillä sivuilla ollaankin jo on line -yhteydessä: mummi kertoo Piille skypessä eläkesuunnitelmistaan: hän perustaa matkatoimiston ja kutsuu kaikki matkoillaan tutuksi tulleet ystävät Suomeen.

Pidin kirjasta, tarinasta ja kuvista. Kuvissa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia, joihin pienen lukijan katse kohdistuu. Tästä riittää jälkeenpäinkin keskustelua ja samalla opitaan, miten eri maissa tervehditään.

Postikorttien saaminen on edelleen kivaa, vaikka niitä saankin tosi harvoin. Pitääpä itsekin muistaa lähettää useammin  postikortteja matkoilta ja ihan vaan muutenkin.



Samantapainen kirja on Annette Langenin Rakkain terveisin, Felix, jossa pikku pehmopupu joutui seikkailulle ympäri maailmaa. Matkoiltaan Felix lähettää kirjeitä omistajalleen Sannalle. Kirjeet on hauskasti kirjekuorissa irrallaan. Tätä olen lukenut tyttärentyttärelle monen monta kertaa. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 2003, joten kirjakaupoista sitä ei enää saa eli jos se kiinnostaa, käy kirjastossa.

torstai 13. kesäkuuta 2019

Avaruusolioita kylässä, mitä ihmettä!

Susanna Olkinuora: Hui, mikä keksintö (sarja? Onni ja Unelma), kuvitus Roosa Hepomäki. Kustantaja: Mini 2019.
Onni ja Unelma ovat sisaruksia. Onni on supernero ja hän osaa rakentaa monenlaisia vekottimia. Unelmalla taas on nopeat hoksottimet ja niipä hän joutuu usein pelastamaan Onnin kiperistä tilanteista mm. keksimällä äidille uskottavia selityksiä.
Nyt Onni on saanut valmiiksi avaruusolioidenkuuntelulaitteen, mutta näyttää siltä, että laite ei toimikaan ja Onnin on korjattava se. Onneksi äiti lähtee kauppaan, sillä  takapihalle laskeutuu ihan oikea avaruusalus! Avaruusoliot ovat planeetta MiukuMaukun asukkaita ja Onnin laite olikin lähettänyt  viestin sinne. Nyt avaruusoliot haluavat päästä katsomaan, miten ihmiset asuvat. Siitäkös tulee aika sotkua: kuraiset jalanjäljet, ruokasodan sotkua, kaikki huoneet huiskin haiskin. Miten tästä selvitään ennen kuin äiti tulee takaisin kotiin?

Avaruusrobotti XY-230 ja kapteeni Felez
Tämä kirja varmastikin kiinnostaa noin 4-6-vuotiaita, varsinkin poikia, joita kiinnostaa tekniset vekottimet ja avaruusasiat. Jatkoa jään odottamaan, lukeehan kirjan kannessakin lupaavasti "Onni ja Unelma". Kustantajasta ei varmaankaan ole kiinni, sillä Mini kustantamo näyttäisi olevan Olkinuoran oma.
Roosa Hepomäen kuvitus on hyvin omaperäinen. Minua viehätti värimaailma ja pienet yksityiskohdat, joihin lapsenkin katse kiinnittyy. Roosa Hepomäki on freelance-kuvittaja, koulutukseltaan graafikko ja medianomi. Kirjojen kuvittajana hän on vielä uusi tuttavuus.



Muita uudehkoja keksintökirjoja:

Roosa Ruuti, insinööri. Kirjoittanut Andrea Beaty.
Pikku keksijä. Kirjoittanut Julia Hubery.
Tatun ja Patun kummat keksinnöt kautta aikojen.
Tatun ja Patun oudot kojeet. Kirj. ja kuv. Aino Havukainen ja Sami Toivonen.
Arttu ja ihmemies. Kirj. ja kuv. Didier Lévy & Matthieu Roussel.
Lentävät kaivurit. Kirjoittanut Ian Whybrow.

Avaruusaiheisia kuvakirjoja:

Avaruusoliot kylässä. Kirjoittanut: Caryl Hart.
Pein ja Ryhvelin rakettiriita. Kirjoittanut Lauri Hirvonen.
Avaruussukkula syöksyy matkaan. Kirjoittanut: Peter Bently.
Ensimmäinen virtahepo kuussa. Kuvittanut Tony Ross.
Hulda ja Jalmari avaruustiedemiehinä. Kirj. ja kuv. Markus Majaluoma.
Popin ja Pikkukarhun avaruusmatka. Kuvittanut: Juhani Anttila.
Taro ja taivaan vallat. Kirjoittanut Timo Parvela.
Tatun ja Patun avaruusseikkailu. Kirj. ja kuv. Aino Havukainen ja Sami Toivonen.
 Kosminen kulkuri. Kirj. ja kuv. Mariko Härkönen ja Ismo Virtanen.

Lentämään oppii lentämällä, Sorsa Aaltonen

Sorsa Aaltonen ja lentämisen oireet
Kirjoittanut Veera Salmi, kuvittanut Matti Pikkujämsä. Otava 2019.

Sorsa Aaltosella on kiperä pulma: se ei osaa lentää. Kaikki muut linnut kehuskelevat, kuinka he lentävät etelään ja Aasiaan, myös ne, jotka jonottavat pullajonossa ja "joiden unelmista ei ollut tullut totta". Ketään ei kiinnostanut Sorsa Aaltosen elämä, koska sille ei koskaan sattunut mitään kertomisen arvoista.
Eräänä syksyisenä sunnuntaipäivänä se menee rantaan katsomaan joutsenten tanssia ja muuttomatkallelähtöä. Se yrittää matkia joutsenten liikkeitä ja hypätä ilmaan, mutta turhaan: ei se pääse ilmaan, vaan lentää nokalleen maahan. Maanantaina Sorsa Aaltosen siipilihaksia särkee ja siksi se kompuroi pahasti kerrostalonsa kierreportaissa ja joutuu menemään lääkäriin. Lääkärin diagnoosi on "lentämisen oireet". Lääkäri antaa Sorsalle neuvon: "lentämään oppii lentämällä. Pitää vain uskaltaa irrottaa ote". Niinpä lääkärin määräyksestä Sorsa Aaltonen oppii luottamaan itseensä ja aloittaa lentoharjoitukset.
Sitten eräänä päivänä pullajonossa seisovat linnut huomaavat sorsaparin lentävän kohti aurinkoa, ehkäpä Aasiaan asti.
Veera Salmen kieli on jouheaa ja tekstistä löytyy kivoja sanoja ja lauseita, esimerkiksi: "siipeen sattui, räpylä räpsähti, nokka niksahti, noksahti ja poksahti" ja "pullajonossa kävi ainaisen kova kuhina ja tuhina ja tohina". Matti Pikkujämsän kuvitus on taas ihan mahtava. Kuvat antavat tarinalle oman lisänsä: niistä näkyy lintujen tunteet: harmi, ilkeys, surkeus, ilo ja onni.


Mukava kirja, joka antaa uskoa ja toivoa niille, joilla asiat eivät ole ihan mallillaan. Itsetuntoa vahvistavia kuvakirjoja on viime vuosina tullut muitakin:

Bright; Rachel: Ihan itse, sanoi susi
Nousiainen, Inka: Olematon Olga
Reittu, Ninka: Oma rakas supernapa
Kuusela, Anne-Maria: Kiva Kirahvin kannustus
Kirkkopelto, Katri: Piki
Katie, Byron: Onko se totta, Pikku-Tiikeri
Surojegin, Nora: Pikkupöllö

torstai 7. maaliskuuta 2019

Mikä eläintarhassa löyhkää?

Sophie Schoenwald (teksti) ja Günther Jakobs (kuvitus): Eläintarhan hampaidenpesupäivä (suomentanut Hanna Härsilä). Art House 2019.

Hauska kirja siitä, kuinka eläintarhan löyhkä saadaan loppumaan. Eläintarhan johtaja ihmettelee, miksi yhtäkään vierailijaa ei näy ja miksi eläintarhassa haisee ummehtuneelta. Siili Sepeteus Piparminttu tietää syyn: eläimet eivät pese hampaitaan. Johtaja miettii ja keksii mainion, mutta tosi uhkarohkean keinon, johon tarvitaan siilin apua. Mutta miten pestään neiti Kirahvin hampaat, entäpä herra von Leijonan? Hurjapäisen siilin avulla saadaan kaikkien eläinten hampaat puhtaiksi ja suu raikkaaksi. Voisin kuvitella, että tämä kirja tuo helpotusta lapsiperheiden arkeen ja jokailtaiseen hampaiden pesun tuomaan ahdistukseen.




Kun kaikkien hampaat oli pesty, otettiin kuva uuteen mainosplakaattiin. Nyt varmaan saatiin paljon vierailijoita eläintarhaan!

Myös näissä kuvakirjoissa pestään hampaita:


Känkänen: Hyvää huomenta, Apo Apponen!
Brandon: Lintu, joka pelkäsi puhdistaa krokotiilin hampaat
Veittikoski: Hertta harjaa hampaat
Reiko: Hammaspeikkojen juhlat
Spathelf: Harjaa hampaat, omat lampaat


Kirahvin hampaita oli hiukan hankala pestä