Säpsy pelkää pimeässä vaanivia mörköjä

 Anna Tommola (teksti), Pete Revonkorpi (kuvitus) Säpsy uhmaa kohtaloa. WSOY 2020. Kirjassa kerrotaan pienen Säpsyn pimeänpelosta ja kuinka siitä päästään eroon. Kuvitus tukee hienosti tarinaa. Tummat ja pelottavat värit kertovat Säpsyn peloista, mutta aamun tullessa kuvat vaihtuvat iloisiksi ja kirkkaiksi.  

Kun Säpsy kotona pelkää pimeässä vaanivia mörköjä, hän huutaa niin lujaa, että äiti tulee lohduttamaan. Säpsy pelkää kauheita olentoja, jotka voivat tulla ja syödä hänet. Tämmöisiä olentoja ovat avaruusmiehet, möröt, haamut, ministerit, vaapsahaiset ja nelikulmaiset, nelijalkaiset isot, joilla on silmät, muttei suuta. Mutta tänä iltana Säpsy on mummolassa eikä silloin voi huutaa.

"On ilta. Sataa.Ja möröt näkyvät. Ne näkyvät, jos juuri nyt katsoo. Säpsy on siitä aivan varma. Siksi hän ei katso ulos. Juuri nyt hän ei halua huutaa ketään."


Säpsy pelkää myös kovia ääniä. Kun vaari perunoita kuoriessaan viiltää sormensa ja ärähtää, Säpsy pelästyy ja menee pöydän alle piiloon. Onneksi vaarin haava ei ollutkaan vaarallinen eikä vertakaan tullut paljon. Verikin on Säpsystä pelottavaa ja yöllä tulee mieleen tummanpunaisia veriajatuksia.

Aamulla pelottavat asiat häipyvät Säpsyn mielestä. Kuvatkin sen kertovat, synkät värit muuttuvat iloisiksi ja kirkkaiksi. Aurinko paistaa, maailma on ihan keltainen. 

Vaari on käynyt aamu-uinnilla. Vaari on maailman rohkein.Mummo sanoo, että vaari uhmaa kohtaloa. Sitä Säpsy ei oikein käsitä. 



Säpsykin haluaisi olla rohkea, mutta miten peloista pääsee eroon? Kun äiti vihdoin tulee lomalle mummolaan, pelot haihtuvat. Siihen on syynä se, että vaari kertoo pelkäävänä saunarannan vesikasveja. Voiko  vaarikin tosiaan pelätä? Vaari kertoo, että on hyvä vähän pelätä, koska jos ei pelkää mitään, voi tehdä tyhmyyksiä. Niinpä Säpsy rohkaisee mielensä ja käy myrskyisenä iltana katsomassa pimeyttä, tuulta ja sadetta, mutta mörköjä ei siellä näy. 

                                                                                           

Aamuyöllä Säpsy saa ajatuksen voimalla mörön kutistumaan pieneksi.

 Rajuilman jälkeen tulee aurinkoinen aamu ja Säpsy toteaa, että "maailma on vähän pelottava, mutta tosi hieno."  Tätä kirjaa suosittelen lukemaan pelokkaille lapsille. Ehkäpä pimeässä vaanivat möröt kaikkoavat muiltakin kuin Säpsyltä. 

Anna Tommola on aiemmin kirjoittanut aikuisten romaanin, novellikokoelman, tietokirjan unista ja vanhemmille tarkoitetun oppaan Rauhoita ja rohkaise: apua lapsen stressitilanteisiin. Toivon, että hän tekee muitakin kirjoja, joista vanhemmat saavat tukea lapsen tunne-elämän pulmiin. 

Freelancekuvittaja Pete Revonkorpi on kuvittanut muutaman kuvakirjan. Pidän hänen tyylistään. Kuvitus on kaunista, värikästä ja välillä vähän pelottavaakin. Hienosti kuvien katselija pääsee kokemaan eri tunnetiloja.