Opetellaan kierrätystä Elsan ja Laurin kanssa

Mukavaa, kun lastenkirjoissakin opetellaan kierrätystä! Luulen, että lasten kautta saadaan moni aikuinenkin huomaamaan, miten kätevää ja hyödyllistä kierrätys on, kun vain ensin saa homman järjestykseen esimerkiksi miettimällä, miten meidän perheessä asia hoituu (missä on kierrätyspisteet, mihin kotona saadaan kaikille jätteille oma paikka, käytetäänkö kirppiksiä jne). Kannattaa muistaa, että toisen romu on toiselle aarre. 

Nyt Kerttu Rahikan Elsa ja Lauri -sarjakin osallistuu "kierrätystalkoisiin" uudella kirjalla Elsa ja Lauri kierrättävät. Tavaroiden kierto alkaa siitä, kun isä ja äiti päättävät, että nyt Elsa ja Lauri saavat omat huoneet. Ensin on kuitenkin mietittävä, mitä tehdään kaikille lasten tavaroille ja pitääkö hankkia jotain uutta. Lapset saavat itsekin osallisua lajitteluun: mitkä tavaroista säästetään, mitkä viedään kirpputorille, mitkä heitetään pois. Ihan helppoa ei luopuminen ole, Lauri ei tahtoisi luopua yhdestäkään pehmodinosta. Kerrossänky myydään pois ja "uudet" tarpeelliset huonekalut löytyvät kierrätyskeskuksesta. Elsa tietää, että vanhasta pöydästä saa uudenveroisen, kun pyytää vaaria maalaamaan sen.

Kirjan lopussa on tieto-osio, jossa kerrotaan, mitä kierrättäminen on, miksi se on tärkeää ja miten kierrätetään. Lisäksi vielä annetaan vinkkejä, miten voi välttää turhaa jätettä vaikkapa askartelemalla.

Muut Elsa ja Lauri -sarjan kirjat: 

Elsa ja Lauri uimahallissa, Elsa ja Lauri juhlissa, Elsa ja Lauri matkustavat, Elsa ja Lauri riehuvat, Elsa luistelemassa. Osan kirjoista on kustantanut Sanoma Pro  ja osan Kustannus Mäkelä.

Kirjasarjan tekstin on tehnyt kasvatustieteen maisteri ja varhaiskasvatuksen opettaja Kerttu Rahikka. Sarja kuvaa lasten arkielämää ja varmastikin päiväkotimaailmassa tällaisilla kirjoilla on tarvetta. Tätä sarjaa voisi sanoa lasten tietokirjaksi, koska siinä käsitellään arjen tärkeitä taitoja, mm. käyttäytymistä eri tilanteissa ja tutustumista lapselle uuteen asiaan. Kerttu Rahikka käyttää selkeää kieltä, jota on helppo lukea ääneen ja jonka lapsikin ymmärtää. Tekstiä ei ole liikaa, kuvat kertovat lisää. Suosittelen sarjaa 3-7 -vuotiaille.

Kirjat on kuvittanut  Nadja Sarell. Hän on ammatiltaan tanssija, mutta on myös kouluttautunut kuvittajaksi. Hän kuvittaa lasten- ja oppikirjoja, paperituotteita ja kankaita. Tämän kirjan kuvitus on värikästä ja kuvissa riittää paljon katsottavaa. Kuvat näyttävät lapsiperheen arkea ja pienen epäjärjestyksen, ei olla sisustuslehdessä vaan ihan arjen keskellä parittomine sukkineen ja hujan hajan olevine leluineen. Hauskaa on, että kirpputorilla on tuttuja esineitä myynnissä. Isohkot kuvat helpottavat myös kirjan lukemista esim. ryhmälle.

Kierrätystä löytyy myös näistä lastenkirjoista:

Iltasatu Pikkuiselle

Viikonlopuksi saimme kolme yökyläilijää, nuorin 1,5 -vuotias oli nyt ensimmäistä kertaa ilman äitiään yökylässä. Vähän jännitti, miten pärjäämme, mutta hienosti selvisimme. Kotona Pikkuisen iltarutiineihin kuuluu iltasatu ja sen jälkeen nukkumaan. Niin oli tapana myös silloin, kun Pikkuisen äiti oli lapsi.

Kirjojahan meillä on paljon, mutta olin kuitenkin lainannut kirjastosta Anna Krogeruksen ja Erika Kallasmaan kirjat "Muttinen ja äiti" (WSOY 2019) ja "Muttinen ja vaari" (WSOY 2020). Äiti-kirjan jätin aamuksi, sillä pelkäsin sen aiheuttavan koti-ikävän, pieni pelko hiipi kyllä vaari-kirjastakin, sillä siinä äiti lähtee seminaariin eli Muttisen kielellä lavuaariin. Onneksi ei mitään paniikkia tullut. 

Minulla on tapana lukea iltasadut sängyllä vierekkäin pötkötellen, niin on mukavaa. Nyt tämä Pikkuinen kuunteli ja katseli tarkkana ja sitten nostin hänet omaan sänkyyn ja silittelin hyvät yöt. 

Muttis -kirjoja suosittelen perheen pienille. Näissä on mukavaa tuttua arkielämää humoristisella otteella kerrottuna ja kuvat kruunaavat kaiken. Toivoisin, että saisimme vielä lisää Muttis-kirjoja, varmaankin ne ovat syntyneet todellisesta arjesta.

Muttinen on pieni ihminen, jolla on ihana äiti ja vaari. Kirjoissa tekstiä on vähän ja se on hyvin selkeää. Kuvat ovat suuria, jopa koko aukeaman peittäviä ja niissä riittää katseltavaa, Muttisen unilelupupu on milloin missäkin ja kissan touhujakin on hauska seurata. Muttinen ja äiti -kirjassa äiti on vähän väsynyt: 

ja niinpä he vaihtavat osia. Äiti saa olla vauva, levätä lattialla viltin päällä ja heiluttaa varpaitaan ja sillä aikaa "aikuinen" Muttinen laittaa aamupalaa. Äiti nukahtaa ja Muttinen tekee kaikkea, mitä aikuiset tekevät: soittelee puhelimella, katselee televisiota, maistelee suklaata ja lopulta lähtee kauppaan ja hän onkin jo ulkona ja pelästyy hirveää pörisijää. Silloin tulee hätä ja äitiä ikävä:

Pian kaikki on hyvin, kun äiti kiitää paikalle ja toteaa: "Ei ole mitään hätää" "Sillä niin äidit sanovat kaikkialla maailmassa". Kirja kertoo kivalla tavalla pikkulasten arkisesta kotielämästä kaikkine rosoineen. Äiti voi ja saa olla joskus väsynyt ja silti elämä sujuu ja väsyneenkin äidin rakkaus Muttiseen kyllä kuvista näkyy. 

Muttinen ja vaari -kirjassa äiti lähtee seminaariin ja lapsenvahdiksi tulee vaari. 

Muttinen on ensin ikävissään ja tahtoo äidin mukaan "lavuaariin". Onneksi vaari jaksaa touhuta monenmoista Muttisen kanssa. Ikävänkin vaari osaa karkottaa, mutta vauhdikkaat leikit saavat vaarin uuvuksiin:

Pienen lepo- ja maalaushetken jälkeen Muttisen tatuoima vaari vie Muttisen puistoon ja antaa kovat vauhdit keinussa, paljon paljon kovemmat kuin äiti. Pian onkin äiti taas kotona ja vaari voi todeta "hyvin pärjättiin".

Näinhän mekin aina tuumaamme, kun pienet yökyläilijät haetaan meiltä. Tämä ihana Pikkuinenkin pärjäsi hienosti, aamulla vaan tuli iso ikävä, kun äiti ei ollutkaan paikalla. Iso ikävä kuitenkin haihtui, kun mamma löysi Yle-areenasta lempiohjelman Nalle, apina ja ankka!