Iltasatu Pikkuiselle

Viikonlopuksi saimme kolme yökyläilijää, nuorin 1,5 -vuotias oli nyt ensimmäistä kertaa ilman äitiään yökylässä. Vähän jännitti, miten pärjäämme, mutta hienosti selvisimme. Kotona Pikkuisen iltarutiineihin kuuluu iltasatu ja sen jälkeen nukkumaan. Niin oli tapana myös silloin, kun Pikkuisen äiti oli lapsi.

Kirjojahan meillä on paljon, mutta olin kuitenkin lainannut kirjastosta Anna Krogeruksen ja Erika Kallasmaan kirjat "Muttinen ja äiti" (WSOY 2019) ja "Muttinen ja vaari" (WSOY 2020). Äiti-kirjan jätin aamuksi, sillä pelkäsin sen aiheuttavan koti-ikävän, pieni pelko hiipi kyllä vaari-kirjastakin, sillä siinä äiti lähtee seminaariin eli Muttisen kielellä lavuaariin. Onneksi ei mitään paniikkia tullut. 

Minulla on tapana lukea iltasadut sängyllä vierekkäin pötkötellen, niin on mukavaa. Nyt tämä Pikkuinen kuunteli ja katseli tarkkana ja sitten nostin hänet omaan sänkyyn ja silittelin hyvät yöt. 

Muttis -kirjoja suosittelen perheen pienille. Näissä on mukavaa tuttua arkielämää humoristisella otteella kerrottuna ja kuvat kruunaavat kaiken. Toivoisin, että saisimme vielä lisää Muttis-kirjoja, varmaankin ne ovat syntyneet todellisesta arjesta.

Muttinen on pieni ihminen, jolla on ihana äiti ja vaari. Kirjoissa tekstiä on vähän ja se on hyvin selkeää. Kuvat ovat suuria, jopa koko aukeaman peittäviä ja niissä riittää katseltavaa, Muttisen unilelupupu on milloin missäkin ja kissan touhujakin on hauska seurata. Muttinen ja äiti -kirjassa äiti on vähän väsynyt: 

ja niinpä he vaihtavat osia. Äiti saa olla vauva, levätä lattialla viltin päällä ja heiluttaa varpaitaan ja sillä aikaa "aikuinen" Muttinen laittaa aamupalaa. Äiti nukahtaa ja Muttinen tekee kaikkea, mitä aikuiset tekevät: soittelee puhelimella, katselee televisiota, maistelee suklaata ja lopulta lähtee kauppaan ja hän onkin jo ulkona ja pelästyy hirveää pörisijää. Silloin tulee hätä ja äitiä ikävä:

Pian kaikki on hyvin, kun äiti kiitää paikalle ja toteaa: "Ei ole mitään hätää" "Sillä niin äidit sanovat kaikkialla maailmassa". Kirja kertoo kivalla tavalla pikkulasten arkisesta kotielämästä kaikkine rosoineen. Äiti voi ja saa olla joskus väsynyt ja silti elämä sujuu ja väsyneenkin äidin rakkaus Muttiseen kyllä kuvista näkyy. 

Muttinen ja vaari -kirjassa äiti lähtee seminaariin ja lapsenvahdiksi tulee vaari. 

Muttinen on ensin ikävissään ja tahtoo äidin mukaan "lavuaariin". Onneksi vaari jaksaa touhuta monenmoista Muttisen kanssa. Ikävänkin vaari osaa karkottaa, mutta vauhdikkaat leikit saavat vaarin uuvuksiin:

Pienen lepo- ja maalaushetken jälkeen Muttisen tatuoima vaari vie Muttisen puistoon ja antaa kovat vauhdit keinussa, paljon paljon kovemmat kuin äiti. Pian onkin äiti taas kotona ja vaari voi todeta "hyvin pärjättiin".

Näinhän mekin aina tuumaamme, kun pienet yökyläilijät haetaan meiltä. Tämä ihana Pikkuinenkin pärjäsi hienosti, aamulla vaan tuli iso ikävä, kun äiti ei ollutkaan paikalla. Iso ikävä kuitenkin haihtui, kun mamma löysi Yle-areenasta lempiohjelman Nalle, apina ja ankka!