Tonttujen lahjaverstas majakkasaarella

Et varmaankaan tiedä, että kaikkia joululahjoja ei tehdäkään Korvatunturilla! Joululahjojen teko on osittain siis moderniin tapaan ulkoistettu, sillä osa leluista tehdään kaukaisella pohjoisen meren majakkasaarella. Siellä asustaa joukko tonttuja kotieläimineen ja heidän tehtävänään on nikkaroida puisia leikkikaluja. Joulu on lähestymässä ja joulupukin laivaa jo odotetaan tulevaksi minä päivänä tahansa. Tontuista vanhin on nimeltään Perttu ja hänen erikoistehtävänään on huolehtia majakan valaistuksesta ja lämmityksestä. Mutta mitä tapahtuukaan, kun Pertun tulitikut katoavat?

Majakan jouluvalo on jämsäläisen Pirkko Vainion uusin kuvakirja. Pirkko Vainio on asunut pitkään Italiassa ja tehnyt kymmeniä, lähinnä kuvakirjoja ulkomaisille kustantajille, valtaosa on ilmestynyt myös suomeksi, mutta eivät suinkaan kaikki. Esimerkiksi vuonna 2012 ilmestyi saksaksi ja englanniksi edellinen joulukirja Finns wunderbare Weihnachtsreise (Tom the Christmas elf) jäi meillä ilmestymättä. Myös muutamaa pääsiäisaiheista kirjaa kaipaisin suomeksi.

Majakan jouluvalo on mielestäni Pirkko Vainion paras kirja. Kuvitus on onnistunut ja eri kokoiset kuvat, pienet yksityiskohdat ja kirjan taitto tekevät lukemisesta ja kirjan katselemisesta miellyttävän. Kirjan välimaailma on jouluisen pehmeä ja sinisävyinen. Erityisesti maisemakuvat ovat hienoja: taivas, meri ja aallot näyttävät ihan aidoilta. Myös tontut ovat ilmeikkäitä touhutessaan arkisissa askareissaan. Sanotaan, että kuvakirja on lapsen ensimmäinen kosketus taiteen maailmaan ja se kyllä pitää tämän kirjan kohdalla paikkaansa. Kuvista näkee, että ne on tehty huolellisesti pienintä yksityiskohtaa myöten.

Iltasatu mammalle

Maukan ja Väykän naamakirja
Nyt ei ollut pieniä kylässä, joten mamma luki itselleen iltasadun. Kirjastoon oli tullut uusi Timo Parvelan kirja Maukan ja Väykän naamakirja. Tämä kirja on pitäisi oikeastaan lukea ensimmäisenä, jos aikoo tutustua Maukka ja Väykkä -sarjaan, sillä tässä kerrotaan, mitä oikein on tapahtunut ennen ensimmäistä Maukka ja Väykkä -kirjaa: miten eläimet ovat päätyneet kylään ja miten Maukka ja Väykkä ovat tutustuneet toisiinsa. Lukija saa varautua hassuihin, outoihin ja myös hiukan jännittäviin tapahtumiin, onhan kyse Timo Parvelasta.
Eläinten kylä sai alkunsa siitä, kun "Kana von Got nuorena paronittarena peri tuhat hehtaaria maata, kartanon ja säkillisen kultarahoja. Ja ihastui sitten kettuun." Ja kuinka ollakaan, tapahtui niin kuin joskus tapahtuu myös ihmisten maailmassa: kettu käytti hyväkseen rakastunutta kanaa ja puijasi siltä lähes koko omaisuuden. Onneksi ei sentään ihan kaikkea, kanalle jäi sen verran rahaa, että se sai pienen mökin järven rannalta ja hiukan maata, jonka se kuitenkin lahjoitti pois pala palalta jokaiselle, joka "haki turvaa, suojapaikkaa tai vain rauhaa". Ja siitä sitten syntyi eläinten kylä, jonne vihdoin viimein päätyivät myös Maukka ja Väykkä.

Maukka ja Väykkä -sarja on aivan ehdoton ääneenlukusarja. Siinä ei aliarvioida lasta ja sitä aikuinenkin lukee ilokseen. Vaikka huumorilla on tärkeä osa, ei meno ole pelkkää kohellusta, vaan vaivihkaa lukijalle kerrotaan myös tärkeitä oppeja elämästä, miten jokaisella on paikkansa ja arvonsa ja jokaiselle riittää ystäviä ja myötätuntoa. Ehkäpä lukija oppii vaivihkaa jotakin siitä, miten meidän pitäisi (ja ei pitäisi) kohdella muita ihmisiä. Maukka on toisaalta vastustamattoman ihana, mutta toisaalta taas häikäilemätön hyväksikäyttäjä. Väykkä taas on suloinen uurastaja ja uhrautuja, joka toteuttaa Maukan hullutkin päähänpistot, vaikka tietää, ettei tahtomiset lopu koskaan ja että tuloksena on useimmiten enemmän tai vähemmän iso pettymys.

Mamma luki vielä lisää iltasatuja itselleen: porilainen uusi kustantamo on jostakin napannut todellisia herkkupaloja Gemma Merinon kirjan Krokotiili, joka inhosi vettä ja Peter Brownin kirjan Herra Tiikeri villiintyy. Tactic 2014

Krokotiili, joka inhosi vettä

Olipa kerran pieni krokotiili, jolla oli monta sisarusta. Tämä pieni  krokotiili oli kuitenkin erilainen kuin muut: se ei pitänyt ollenkaan vedestä. Se kyllä olisi halunnut leikkiä sisarustensa kanssa, mutta kun se ei halunnut kylpeä ammeessa eikä mennä uimakerhoon. Se halusi kiipeillä puihin. Mutta koska se oli yksinäinen, se päätti yrittää olla niin kuin muut ja osti itselleen uimarenkaan. Ja mitä sitten tapahtui: asiat eivät menneet niin kuin pieni krokotiili oli ajatellut.
Kirjassa on mielenkiintoinen ja erilainen kuvitus ja taittokin  tehty tavanomaisesta poikkeavasti. Ja se sanoma: erilaisuuden hyväksyminen ja itsetunto, kaikki olemme omanlaisiamme ja silti tärkeitä.

Herra Tiikeri villiintyy

Herra Tiikeri asuu eläinten kaupungissa, pukeutuu tyylikkäästi ja kävelee kahdella jalalla kuten muutkin eläinasukkaat. Kaikki muut olivat tyytyväisiä elämäänsä paitsi Herra Tiikeri: hän oli kyllästynyt olemaan kunnollinen. "Hän halusi vähän löysätä. Hän halusi pitää hauskaa. Hän halusi olla ... villi." Ja niinpä hän villiintyy ensin vain vähän eli alkaa kulkea neljällä jalalla. Pian hän muuttuu yhä villimmäksi ja tiikerimäisemmäksi ja silloin hänen ystävänsä toteavat paheksuen: "jos sinun pitää olla noin villi, mene viidakkoon". "Mikä loistava ajatus" sanoo Herra Tiikeri ja juoksee viidakkoon. Viidakossa tiikeri kuitenkin tuntee itsensä yksinäiseksi ja palaa takaisin kaupunkiin. Kaupungin elämä on kuitenkin muuttunut: muutkin eläimet haluavat aina silloin tällöin villiintyä ja juosta viidakkoon ja hei, nythän kaikki ovat tyytyväisiä. "Kaikelle on aikansa ja paikkansa - jopa villiintymiselle". Kirjan kuvitus on tehty 60-lukulaiseen tyyliin. Kaupunki on harmaa, ruskea ja musta ja viidakko kutsuvan vihreä. Väripilkkuna loistaa ihana oranssi tiikeri. Kirjan tekijä Peter Brown on palkittu yhdysvaltalainen taiteilija.