Santeri on kekseliäs, tavallinen 6-7 –vuotias pikkupoika.
Ensimmäisessä kirjassa Santeri ei saakaan karkkipäivän karkkeja vaan
pussillisen ilmapalloja. Yksi palloista tuo Santerille yllätyksen, sillä kun
siihen puhaltaa, se kasvaa ja kasvaa, kunnes siinä on ilmaa niin paljon, että
Santeri nousee ilmapallon mukana ilmaan. Ensin Santeri on kauhuissaan, mutta
päättääkin katsella maisemia, kun kerrankin on yläilmoissa. Ja niin seikkailu
alkaa: Santeri näkee matkallaan lokin, kirkontornin tuuliviirikukon, koulun,
kaupan ja lopulta meren. Onneksi tuuli kääntyy
kotia kohti juuri sopivasti silloin, kun Santerin kädet alkavat väsyä.
Mutta uskovatko isä ja äiti taikailmapalloon? Miten mahtaa käydä, kun isä
puhaltaa siihen?
Toisessa kirjassa kesähelteen aikaan Santeri rakentaa
mehukioskin. Kuumana kesäpäivänä ihmiset tarvitsevat virkistävää juomaa ja sitä
saa nyt ostaa Santerin mehubaarista. Mehubaarista tulee hetkessä niin suosittu,
että ensin isä jää pois töistä auttamaan Santeria ja pian on äidinkin jäätävä
auttamaan. Mutta pian ollaan liemessä: mehubaarin suosio yllättää kaikki.
Santerin kotitalon ulkopuolella on valtava liikenneruuhka, Santeriakin alkaa
harmittaa, ettei ehdi muuta kuin myydä mehua ja mehubaarissa aikaansaviettäviä
ihmisiä aletaan kaivata työpaikoillaan. Miten tästä pulmasta selvitään?
Kirjat ovat mainioita ääneenluettaviksi ja kuvissa riittää paljon tutkittavaa. Harmi, että näitä on vain nämä kaksi kirjaa. Mielelläni lukisin muitakin!
L. G. Nilsson
Santeri ja maailman suurin ilmapallo
Santeri ja maailman mahtavin mehubaari
kuv. Cecilia Johansson, suom. Terhi Leskinen
Mäkelä 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti