Rakastan kirjojen ääneenlukemista. Aikanaan luin omille lapsilleni joka päivä eikä se koskaan tuntunut vastenmieliseltä. Muistan, että joskus olin kiukkuinen iltasatuhetken alussa, syynä varmaankin iltatoimissa tulleet taistelut (syödäänkö iltapalaa, pestäänkö hampaat, puetaanko yöpuku) tai odottamaan jääneet kotityöt, mutta kiukkuni laantui lähes samantien, kun avasin kirjan. Olisi hienoa, jos pienten lasten vanhemmat oppisivat nauttimaan äännenlukuhetkistä! Lukuhetkien aikana aikuinen on ihan oikeasti läsnä lasta varten ja usein lukemisen lomassa tulee vastaan monta kysymystä, lapsen ajatuksia ja pohdintoja, jotka muuten eivät ehkä tulisi esille. Lukemalla kasvaa myös lapsen sanavarasto ihan huomaamatta ja lukiessa esille tulee sanoja ja sanontoja, joita arkikielessä ei tule käytettyä. Arkikieli on usein hyvinkin yksipuolista: "äkkiä nyt, on kiire" "syö nyt reippaasti" "ei" "nyt hampaiden pesulle ja nukkumaan" jne.
Iltasatu on mielestäni erittäin tärkeä rituaali. Kirjan ääressä on helppo ja mukava rauhoittua päivän touhuista unten maille. Lukuhetkiä saisi kuitenkin olla muulloinkin, sillä jotkut kirjat ovat sellaisia, joita täytyy tutkia tarkasti eikä se onnistu väsyneenä. Esimerkiksi Tatu ja Patu -kirjojen, Mauri Kunnaksen kirjojen ja Richard Scarryn kirjojen kuvitus vaatii tarkkaa silmää. Itselleni jäi mieleen omien lasten pikkulapsiajasta se, kun väsyneenä tulimme töistä ja päiväkodista kotiin ja ihan ensimmäiseksi heittäydyimme kaikki sänkyyn ja luimme pari kuvakirjaa ja vasta sen jälkeen aloitimme ruoanlaiton ja muut kotipuuhat. Se kummasti virkisti! Mutta illalla ennen nukkumaanmenoa luettiin vielä lisää!
Nyt omat lapseni ovat aikuisia ja pienten lasten vanhempia, eli taas saan ainakin silloin tällöin lukea kirjoja ääneen. Lukuhetkiä voin viettää 5-vuotiaan Einon, 1 v 7 kk vanhan Aadan ja 1-vuotiaan Eeron kanssa.
Kirjoja on itselläni kotona, osa on omien lasteni perua, mutta yhä edelleen ostan mielenkiintoisia kirjoja niin kirjastojen poistomyynneistä, antikvariaateista, kirpputoreilta kuin kirjakaupastakin.
Eino on jo niin tottunut kirjoihin, että hän kyllä vaatii lukuhetkiä myös vanhemmiltaan. Einon perhe käy säänöllisesti kirjastossa ja siellä Eino osaa mallikkaasti palauttaa ja lainata automaateilla. On aivan ihanaa, että minä, Einon mamma saan aina kunniatehtävän lukea silloin, kun tapaamme joko heillä tai meillä. Eino yleensä valitsee, mitkä kirjat luetaan. Minä aina silloin tällöin tuon jotain uutta (tai vanhaa hyväksi havaittua) ja aika hyvin osaan valita Einonkin makuun sopivat kirjat.
Einolle luetaan jo pitkiäkin tarinoita eikä kuviakaan tarvitse olla, mutta kuvakirjat ovat kuitenkin Einolle ne kaikkein tärkeimmät. Einolle kirjat ovat olleet tärkeitä ihan pienestä saakka. Ihan vauvana hän katseli kuvia ihan sen näköisenä kuin ymmärtäisi niistä jotain. Aada aloittelee kirjojen kuuntelemista, tähän saakka hän on selaillut ja leikkinyt kirjojen kanssa, mutta ihan viime aikoina hän on oppinut, miten kirjoja luetaan yhdessä. Eero-poika vielä etupäässä leikkii kirjoilla, siitä se lukuhomma alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti