Kiva, että vielä sentään edes kirjoissa kerrotaan, miten voidaan pitää yhteyttä ystäviin lähettämällä "etanapostissa" postikortti tai jopa kirje! Anna Härmälä on tehnyt kuvakirjan Postikortteja Mummi Muuttolinnulta (suomentanut Heli Ikäheimo, kustantanut S&S 2019).
Kirjan päähenkilö on pikkulintu Pii Sulka, joka asuu männyn oksalla kotimetsässä.
Piin mummi on muuttolintu ja hän lähettää postikortteja muuttomatkaltaan. Kirja onkin tehty lähes kokonaan postikorttimaisesti: ensin näemme maisemakuvan matkakohteesta ja kääntöpuolella on mummin tervehdys. Kortteja tulee ympäri maailmaa ja matkoilla sattuu ja tapahtuu, niin, että lopulta mummista tuntuu jo hyvältä jäädä eläkkeelle ja palata kotiin. Kuvista voi lapsen kanssa arvuutella, missä maassa mummi on. Samalla kyllä lietsotaan lukijan ja myös Piin mieleen matkakuumetta. Viimeinen kortti onkin Piin lähettämä. Hän on lentänyt New Yorkiin koillistuulen mukana. Kirjan viimeisillä sivuilla ollaankin jo on line -yhteydessä: mummi kertoo Piille skypessä eläkesuunnitelmistaan: hän perustaa matkatoimiston ja kutsuu kaikki matkoillaan tutuksi tulleet ystävät Suomeen.
Pidin kirjasta, tarinasta ja kuvista. Kuvissa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia, joihin pienen lukijan katse kohdistuu. Tästä riittää jälkeenpäinkin keskustelua ja samalla opitaan, miten eri maissa tervehditään.
 |
| Tässä on Piin kotimetsä, monenlaisia asukkaita ja tuttuja puuhia |
 |
| Pii on juuri kuoriutumassa kotimännyn osalla olevassa pesässä |
Piin mummi on muuttolintu ja hän lähettää postikortteja muuttomatkaltaan. Kirja onkin tehty lähes kokonaan postikorttimaisesti: ensin näemme maisemakuvan matkakohteesta ja kääntöpuolella on mummin tervehdys. Kortteja tulee ympäri maailmaa ja matkoilla sattuu ja tapahtuu, niin, että lopulta mummista tuntuu jo hyvältä jäädä eläkkeelle ja palata kotiin. Kuvista voi lapsen kanssa arvuutella, missä maassa mummi on. Samalla kyllä lietsotaan lukijan ja myös Piin mieleen matkakuumetta. Viimeinen kortti onkin Piin lähettämä. Hän on lentänyt New Yorkiin koillistuulen mukana. Kirjan viimeisillä sivuilla ollaankin jo on line -yhteydessä: mummi kertoo Piille skypessä eläkesuunnitelmistaan: hän perustaa matkatoimiston ja kutsuu kaikki matkoillaan tutuksi tulleet ystävät Suomeen.
Pidin kirjasta, tarinasta ja kuvista. Kuvissa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia, joihin pienen lukijan katse kohdistuu. Tästä riittää jälkeenpäinkin keskustelua ja samalla opitaan, miten eri maissa tervehditään.
Postikorttien saaminen on edelleen kivaa, vaikka niitä saankin tosi harvoin. Pitääpä itsekin muistaa lähettää useammin postikortteja matkoilta ja ihan vaan muutenkin.
Samantapainen kirja on Annette Langenin Rakkain terveisin, Felix, jossa pikku pehmopupu joutui seikkailulle ympäri maailmaa. Matkoiltaan Felix lähettää kirjeitä omistajalleen Sannalle. Kirjeet on hauskasti kirjekuorissa irrallaan. Tätä olen lukenut tyttärentyttärelle monen monta kertaa. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 2003, joten kirjakaupoista sitä ei enää saa eli jos se kiinnostaa, käy kirjastossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti