Lomalukemista koululaiselle

Kolmasluokkalainen vietti ensimmäisen kesälomaviikon eläkkeellä olevan vaarin kaverina. Minä (eli Mamma) olin päivät töissä ja kun työpäivän jälkeen tulin kotiin, selvisi, että lomalaisen päivä oli lähestulkoon kulunut pelaten ja youtubessa videoita katsellen. Kännykkä siis joutui hyllylle ja pojan oli keksittävä muuta puuhaa! Kyllä pelit ja YouTube ovat todellakin koukuttavia. Siihen vielä lisäksi on luokan oma whatsup-ryhmä, jossa viestejä sinkoilee lomallakin. Muutakin puuhaa olisi ollut tarjolla, mutta nyt eivät ulkopelitkään kiinnostaneet.

Kirjoja tämä meidän lomalainen lukee, mutta ei mitä tahansa: mieluiten hauskoja kirjoja, kuten Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja-sarjaa. Pientä houkuttelua vielä tarvitaan kirjojen lukemiseen, Aku Ankkaa kyllä luetaan ilman houkutteluakin. Nyt olin  pitänyt huolen siitä, että lukemista on lomalaiselle tarjolla: nopealukuisia Neal Laytonin Mammuttikoulu -kirjoja, Timo Parvelan uusi Pate aarresaarella ja Jari Mäkipään Masi Tulppa: pääsy kielletty. Lisäksi tarjolla oli Aku Ankan taskukirjoja, vanhoja Lasse-kirjoja, Jon Nesbön Tohtori Proktorin pierupulveri ja muutama tietokirja.

Mammuttikoulu-sarja oli äkkiä luettu, siinä on paljon mustavalkoisia kuvia ja tekstiä vähän. Näiden lukemiseen ei aikaa juuri mennyt. Oikeastaan ne onkin tarkoitettu lukemisen alkutaipaleella oleville, mutta sehän nyt ei haittaa, pääasia on, että luetaan!

Jari Mäkipään ihan uusi alakoululaisille suunnattu kirja Masi Tulppa: pääsy kielletty oli oikea jymypaukku! Luin sitä ensin illalla "iltasaduksi" ja se oli niin hauska, että kolmasluokkalainen jatkoi vielä lukemista sen jälkeen, kun ääneenlukijan voimat hiipuivat. Kirjassa kerrotaan Tulpan perheen ainoasta lapsesta, Masista (9 v.), joka luulee saavansa viettää kesälomansa pelaten, elokuvia katsellen ja omaa sarjakuvaa tehden. Suunnitelmaan tulee kuitenkin ikävä muutos : Masille hommataan lapsenvahti Vahtisilmä-palvelusta. Onneksi Masi on nokkela poika, joka keksii keinot häätää lapsenvahdin toisensa jälkeen muihin tehtäviin. Viikon aikana Masi kuitenkin oppii monta tärkeää asiaa ja saa jopa uuden ystävän. Kirjan humoristisen kuvituksen on tehnyt Jussi Kaakinen.

Tämä kirja oli juuri oikea kirja meidän kolmasluokkalaiselle. Kun saimme luettua kirjan loppuun, hän vielä selasi kirjan uudelleen, tutki kuvat ja makusteli kirjan tekstiä, mm. lapsenvahtipalvelun johtaja Hiilenpään repliikkiä: "minä panen sinut ruotuun!" Nyt vain kirjailijalle toivomus: lisää tällaista! Kaikki lukijat eivät halua lukea fantasiaa tai scifiä tai kauhua, vaan ihan arkielämää, tarinoita, joista lukija voi löytää itselleen tuttua. Ja mikä tärkeintä: ei liian paksuja kirjoja!

Timo Parvelan Pate aarresaarella vie lukijan Japaniin. Itse vähän ihmettelin tätä kirjan tapahtumapaikan valintaa, luulin, ettei se kiinnostaisi, mutta olin väärässä! Paten seikkailut enon kanssa kyllä uppoavat. Hauskaa oli mm. se, että metallinpaljastin on tuttu vekotin myös meillä! Lomalaisen isä ja vaari ovat molemmat kokeilleet, löytyykö maasta mitään moisella laitteella. Paten ja enon etsimä miekka löytyykin aivan yllättävästä paikasta. Tärkeä juttu on myös se, että taitava eno keksii Patun koiralle oivallisen apuvälineen.

Kirjan mustavalkokuvitus (Pasi Pitkäsen) tutkittiin hyvin tarkkaan. Tämä kolmasluokkalainen ei vielä ole lukenut aiempia Pate-kirjoja (Paten aikakirja, Paten kalastuskirja, Paten jalkapallokirja), joten mieluista lukemista löytyy tästäkin sarjasta.