Tiedätkö, että pääset Peikkovaaraan, kun nouset seitsemän
lä-käh-dyt-tä-vää mäkeä ja kierrät seitsemän mustinta kiveä. Peikkovaarassa
eletään leppoisaa ja onnellista peikonelämää, vaikkakin asiat näyttävät olevan
hiukan outoja ihmissilmin katsottuna: peikkotalon sammalkatolla on piippu
villisti vinksallaan, antenni kumollaan ja ovikin on kiinni sinitarralla. Elämä
kuitenkin on mallillaan ja peikot pitävät toisistaan hyvää huolta:
Lampun valo,
kynttilän valo,
ilon valo.
Loistavat
mustan kissanpennun silmät,
loistavat
peikkovanhuksen silmät
loistavat
lapsenlapsen silmät.
On koti,
on syli,
on lämpö.
Heikki Niskan runoissa tutustumme monenlaisiin peikkoihin:
mm. hammaspeikkoon, joka on kaikkein pienin peikko, jopa pippuriakin pienempi,
mutta mörköäkin tuhmempi. Pertta taas teki itselleen autotallia ja otti
kirjasta mallia, mutta kun talli valmistuu, Pertta pillastuu: ”voihan
korttipakka, oon autoton akka”.
Peikkovaara-kirjan runot sopivat hyvin ääneenluettaviksi
pienillekin kuuntelijoille. Runojen tyyli vaihtelee tunnelmarunoista
humoristisiin. Lukunautintoa täydentää Virpi Pennan riemastuttava kuvitus.
Niska, Heikki
Peikkovaara
kuvitus: Virpi Penna
Tammi, 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti