Arja Puikkosen, Kirmo Lintisen ja Kustaa Saksin yhteistyönä on syntynyt
musiikkisatu-kuvakirja Haapaneitty,mettän tyttö. Alunperin oli vain Puikkosen
kansansatumainen tarina ja Lintisen säveltämä tarinaa tukeva musiikki, jota on esitetty
lastenkonserteissa, mutta nyt mielikuvituksellisesta tarinasta pääsee
nauttimaan myös kirjan avulla. Kustaa Saksin kuvitus on ihan omanlaisensa.
Tummat, hieman pelottavat kuvat tukevat tarinaa, jossa pieni Eino-poika, noin
5-vuotias kyllästyy odottamaan äitiä ja lähtee omille teilleen. Leikkipuistoon
ei Einolla ole lupa mennä yksin, mutta sinnepä hän menee. Eino kuitenkin
huomaa, että liukumäestä on ikävää laskea yksin ja niinpä hän päättää keinua.
Keinuessaan Eino näkee kissan ja siitä alkaakin tarinan jännittävä osa. Eino
lähtee seuraamaan kissaa ja joutuu metsään ja eksyksiin. "Eksyksissä
oleminen ei ollut hassumpaa. Ei tarvinnut huolehtia kotipihaan palaamisesta,
kun sinne ei enää osannut". Metsässä oli sitä paitsi paljon nähtävää, enemmän
kuin leikkipuistossa. Mutta, kun vastaan tulee kiviröykkiö ja sen päällä
peikko, tarina käy jännittäväksi. Peikko kutsui pojan ja kissan juhliin maan
uumeniin. Eino ei olisi uskaltanut lähteä ilman äidin lupaa, mutta peikko on
toista mieltä ja heittää Einon ja kissan maassa olevaan aukkoon. Äkkiä
Eino huomaa olevansa juhlien odotettu sulhanen, jonka pitäisi mennä naimisiin
Haapaneittyn kanssa. Miten tarinassa lopulta käy: joutuuko Eino naimisiin,
vaikka onkin omien sanojensa mukaan "liian pieni", pääseekö Eino koskaan
pois metsästä ja mikä rooli kissalla on tässä jännittävässä seikkailussa?
Kirjan liitteenä olevalla cd-levyllä tarinan kertoo näyttelijä Ismo Kallio ja
musiikin esittää GT-ensemble (soittimina viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso,
huilu ja oboe).
Musiikki antaa tarinalle oman jännittävän mausteen: soittimet kuvaavat hienosti
sadun tunnelmia ja tapahtumia.
Eino oli 4-vuotias, kun otin kirjan luettavaksi - ja kuunneltavaksi. Hieman
minua arvelutti, sillä Eino on aika herkkä ja arka poika ja kun vielä oli mammalla ja vaarilla yökylässä (pelkäsin, että nukkumaanmennessä rupeaa pelottamaan). Mutta eihän Einoa pelottanut yhtään. Hänestä oli jännää, että päähenkilönä oli Eino ja että perheessä oli vauva (Einokin oli juuri saanut pikkuveljen). Hassua oli juhlien päättyminen katastrofiin, jossa hienot leivonnaisetkin muuttuivat ihan joksikin muuksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti