Olin viime maanantaina hoitamassa Aadaa, joka on nyt 1v7kk vanha. Hän on nyt siinä vaiheessa, että toistelee sanoja ja ymmärtää jo vaikka mitä. Kirjat kyllä kiinnostavat Aadaa, mutta hän ei vielä kauhean pitkään jaksa keskittyä kuuntelemaan ja katselemaan. Mukavinta näyttää olevan kirjojen kantaminen ja selailu. Ihmeen nätisti hän kuitenkin käsittelee kirjoja. Aadalla on monta pixi-sarjan kirjaa. Nämä ovat pienikokoisia kirjoja, joita on helppo selailla pienillä kätösillä. Harmi vain, että nämä kirjat eivät kestä kovin raisua käsittelyä. Aadan lempikirjoja ovat Tomppa-kirjat (Kristiina Louhi) ja Hello Kitty-sarjan pikkukirjat. Myös Pikku toukka paksulaista on hauska selailla ja tietysti pieniä Muumi-kirjoja. Muumipappa tuntuu olevan suosikkihahmo!
Tällä hoitoreissulla kävi niin, että Teemu leipoo -kirja piti lukea moneen kertaan. Tämä kirja on vanha, se on peräisin Aadan äidiltä, joka on aikanaan leikkinyt usein kirjastoa ja niinpä tämänkin kirjan kanteen on kirjoitettu kuulakärkikynällä KRJATPO (= kirjasto, sen kirjoitti siis 4-vuotias Riikka, joka oppi kirjoittamaan sanoja ennen kuin oppi lukemaan).
Teemu ja Sanna -kirjat näköjään toimivat yhä edelleen myös nykylapselle. Niiden etu on yksinkertainen, pelkistetty kuvitus ja juoni, joka on tuttua lapsen arjesta. Ei mitään konstailua ja hienostelua. Tässä Teemu leipoo -kirjassa Teemu on päättänyt leipoa kakun ja kakun teko kerrotaan alusta asti aina kakkukesteihin saakka. Aada seurasi kirjaa tarkkaan. Istuimme Aadan huoneen lattialla, Aada oli sylissäni. Hauskin kohta oli se, kun Teemu rikkoo munan: "hupsis, se kävi äkkiä" ja Aada toisti joka kerran "hupsis" - ihan kuin se sana tuntuisi mukavalta suussa! Kyselin välillä, missä on vispilä, missä on jauhopussi ja kaikki Aada osasi näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti