Jukka Laukkasen ja Vesa Löhösen neliosainen Pietu-sarja on
mainio isien ja poikien yhteisiin lukuhetkiin. Pietu jaYtte-Mytte ovat parhaat
kaverit ja he ovat ihan tavallisia pikkupoikia. Pietun iskä tuo poikien
touhuihin vauhtia ja vaarallisia tilanteita milloin Tarzanina, milloin
mäkiauton ratissa.
Kirjassa Pietu ja iskän ihmekänny ollaan ajan hermolla: iskä
on ostanut itselleen uuden superhienon kännykän, jolla ”voi surffata, mesettää,
tsättäillä ja siinä on myös piljoonan pikselin pokkulapakkula. Niin, ja
purkinavaaja on myös ja kenkälusikka, jakopäänhihnan kiristin ja pesukoneeseen
kadonneiden sukkien gee-pee-är-äs-yx-vee”. Kun Ytte-Mytte ehdottaa illan
leikiksi lamppuskaa, iskäkin innostuu lähtemään mukaan, sillä ”ajatus
lamppuskasta tai mistä tahansa muusta kuin puhelimen käyttöohjekirjojen
lukemisesta kuulosti sillä hetkellä oikein hyvältä”.
Mutta, kuten tavallista, lamppuskakaan ei suju iskältä ilman
kommelluksia. Iskä näkee piilostaan, kuinka leipomon takaovella on hämäräperäinen
hiippari. Onneksi iskällä on kännykkä mukana ja kännykässä tietysti kamera.
Iskä nappaa kuvan hiipparista ja lähettää kuvan poliisille ja mitä sitten
tapahtuukaan?
Pietu-kirjoja on hauska aikuisenkin lukea, ne ovat huumoria
pullollaan. Tekstiä kirjoissa on tosi vähän. Näiden ääneenlukemiseen ei mene
montaakaan minuuttia! Luulen, että
aikuislukijat hieman karsastavat karikatyyrisiä hahmoja, mutta aivan turhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti