Kirjoissa iso kömpelö karhu touhuilee ystäviensä Sini Valaan (joka on kultakala) ja Manu Mäyrän kanssa. Sivuhenkilönä on myös maanviljelijä Kuokkamaa (ja hänen kotieläimensä, kanat ja lampaat). Mikko Murina joutuu hurjiin seikkailuihin milloin uteliaisuutensa milloin ajattelemattomuutensa vuoksi ja niistä nämä mainiot kirjat kertovat.
Ensimmäisenä luimme kirjaston poistomyynnistä ostetun Mikko Murina ajaa veturia -kirjan. Siinä Mikko ja Sini Valas joutuvat jännittävän seikkailuun leikkiessään ihan oikealla veturilla. Veturi on seissyt hylättynä käytöstä poistetulla rataosuudella ja aina tiistaisin Mikko menee veturille leikkimään ja kuinka ollakaan, tällä kertaa veturi hyrähtääkin käyntiin ja niin päästään mukaan hurjalle junamatkalle. Kirja iski heti ensi lukemalta. Sen huumori puri Einoon, vaikka poika oli tuolloin 3-vuotias. Seuraavana tutustuimme kirjaan Mikko Murinan hassut touhut. Siinä on monta pientä hauskaa tarinaa. Einoa nauratti mm. tarina, jossa Mikko Murina paistaa perunoita ja tarina siitä, kun Mikko haluaa soittaa käyrätorvea. Joulun aikaan luimme sitten kirjan Mikko Murinan joulupuuhat. Minua vähän arvelutti tämän lukeminen, sillä siinä käy niin, että Mikko Murina joutuu pukeutumaan joulupukiksi ja pelkäsin, että pilaan Einolta uskon joulupukkiin. Onneksi pelko oli turha!
Kaikissa Mikko Murina -kirjoissa kuva ja teksti tukevat toisiaan, molempia tarvitaan, jotta sanoma menee perille. Pelkkä kirjan lukeminen ei riitä, kuvissa tulee esiin asioita, joita teksti ei kerro. Esimerkkinä edellä mainittu käyrätorven soitto, jossa Mikko ei saa torvesta pihahdustakaan ja tuumaa, että torvi on liikaa mutkalla ja rupeaa suoristamaan sitä. Tästä ei teksti kerro mitään, vaan kuvat. Luin kokeeksi itsekseni ääneen myös uusimman Mikko Murinan ja totesin, että pelkästään kuuntelemalla ei pääse jyvälle tapahtumista, kuvat ovat ehdottoman tärkeät.
Se tämän kevään kirja on Mikko Murina patikkaretkellä. Kun kerroin kirjasta Einolle puhelimessa, oli hän isältään kysynyt, mikä se patikkaretki on. Eli taas tuli yksi vieras sana tutuksi lapselle. Uusi asia tuli myös aikuiselle lukijallekin, nimittäin maitohissi. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoristomaisemaan ja lampaat laiduntavat kesäisin vuorilla ja lypsetty maito kuljetetaan maitohissillä alas laaksoon. Myös kirjan luolakuvaus on eksoottinen suomalaislukijalle. Kirja alkaa hauskasti, ensimmäisellä aukemalla on iso kuva ja teksti: "Mikko Murina tekee sitä, mitä joka keskiviikko...". Tiistaisinhan hän ajaa veturia, kuten me tosifanit jo tiesimmekin. Jännitystä on taatusti luvassa silloin, kun päähenkilönä on Mikko Murina ja tässä kirjassa se jännitys tietysti tulee siitä, että retkeläiset eksyvät. Onneksi kaikki päättyy kuitenkin hyvin! Kun kirja oli luettu loppuun, päätimme mekin lähteä yhdessä ensi kesänä patikkaretkelle! Kirjan etu- ja takakansien sisäsivut antavat vinkkejä siitä, mitä reppuun pakataan, kun lähdetään retkelle. Mikko Murinalla oli ihan väärät varusteet ja sekös oli hauskaa!
tekijä: David Napp, suomentaja: Mirka Lahti
Mikko Murina ajaa veturia. 2008.
Mikko Murinan hassut touhut. 2009.
Mikko Murinan uintiretki. 2010.
Mikko Murinan joulupuuhat. 2011.
Mikko Murina patikkaretkellä. 2013.
kustantanut Kustannus Mäkelä.
