5-vuotiaan Einon kanssa voi jo lukea paksujakin kirjoja. Eino tuli lauantaina yökylään mukanaan reppu, "hoitolaukku", sukset ja luistimet. Hiihtämään ei päästy, mutta luistelemaan ja mäenlaskuun sekä lumihommiin. Ja tietenkin sisällä kaikenlaista puuhaa: ruuan laittoa yhdessä, saunomista, askartelua ja lukemista. Einolla oli mukanaan Tatu ja Patu supersankareina ja Mikko Mallikas panee töpinäksi. Itse olin lainannut Marjatta Kurenniemen Oli ennen Onnimannin, sillä tämän olin ostanut Einolla ja jättänyt hänelle viime Ylöjärven reissulla. Silloin luimme siitä muutaman luvun ja yllätyksekseni kuulin, että "isi luki Onnimannia" ja Eino jopa muisti, mihin he olivat jääneet.
Illalla luimme ensin Mikko Mallikkaan, joka minusta on aivan hurmaava. Aika moni tuntemani lapsi on juuri kuin Mikko: kaikenlaista puuhaa keksitään mieluummin kuin lähdetään hoitopaikkaan. Nyt tuli mielenkiintoinen kysymys: Eino kysyi: miksi Mikko Mallikas -kirjoissa ei koskaan ole äitiä? Tätä arvoitusta ei ole koskaan ratkaistu: onko äiti kuollut, onko hän matkoilla, töissä, sairaalassa vai missä? Nyt Eino päätteli, että äiti on varmaan kuollut. Hänellä on sellainen vaihe menossa, että kuolemakin askarruttaa. Hän kysyi myös askartelujen lomassa: ettehän te vaarin kanssa kuole vielä pitkään aikaan?
Iltasatu oli sitten pari lukua Oli ennen Onnimannista. On se vaan merkillistä, mikä taito Marjatta Kurenniemellä on kirjoittaa! Teksti on kuvailevaa, hidasta, nautiskelevaa, mutta silti lapsi jaksaa kuunnella ja vielä kysyä. Samalla pikkuisen kerroin esim. mökillä kasvavista valkolehdokeista ja oravanmarjoista. Ja jännä juttu, että ei puhettakaan, että lapsi nukahtaisi kesken lukemisen... Onnimannissa on muutamia Maija Karman mustavalkoisia kuvia ja nekin Eino tutki tosi tarkkaan. Tänään kotiin lähtiessä hän muisti vielä tarkistaa, mihin lukuun jäimme, varmasti jompi kumpi vanhemmista "joutuu" lukuhommiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti